Blogit

Alku on Mainio

Tähän on tultu, eli ensimmäiset kaksi viikkoani Mainiolla.

 

3.9.2018 klo 08:30. Kirjoittaja saapuu taloon

Työpaikka vaikuttaa asialliselta, firma kuhisee toimintaa, jolla näyttää olevan suunta ja tarkoitus. Minulle annetaan työpöytä, jonka äärestä näen ikkunasta taivaan ja aistin näyssä jyhkeää symboliikkaa. Ensimmäinen työtehtäväni on kirjoittaa tekstiä omalle vuokranantajalleni. Mitä jos mokaan? Saanko sekä potkut että häädön?

Mainosala on kryptinen ja hektinen, pitää olla tilanteen päällä ja katsoa mitä on viivan alla, sanojen pitää sivaltaa ja kuvien kihelmöidä. Alalla arvostetaan ilman viinanjuontia hankittuja silmäpusseja, sillä ne kertovat itseään säästämättömästä uurastuksesta asiakkaiden, palavereiden, deadlinejen, sloganien sekä ulkomainosten säälimättömässä viidakossa.

Televisiossa ja elokuvissa mainosala kuvataan yleensä helppona ja hauskana puuhasteluna, jossa pilvenpiirtäjällinen rentoja aikuisia puskee kaksituntista työviikkoa ja asuu kattohuoneistoissa. Mielessäni alkaa muovautua teoria. Kyseistä roskaa käsikirjoittavat henkilöt, joiden kyvyt eivät riittäneet copy writereiksi ja he purkavat traumaansa mustamaalaamalla Madison Avenuen ja Satakunnankadun sankareita.

 

7.9.2018. Olen kuin kala vedessä

Viides työpäivä. Mainosala on tempaissut minut mukaansa, kirjoitan kuin mielipuoli, ideoin kuin huumattuna, juoksen palavereissa ja teen tulosta. Samalla erkanen todellisuudesta, mutta en piittaa siitä, sillä olen vielä kolmella säikeellä kiinni realimaailmassa. Työyhteisö kannustaa minua, he näkevät potentiaalini ja ymmärtävät arvoni, huhut bonuksista ja osakkuudesta alkavat levitä.

 

10.9.2018. Välitilinpäätös

Toinen työviikko alkaa ja pohdin asemaani mainonnan polttopisteessä. Annan toimistolle kaikkeni ja jätän itselleni vain sen verran että kotiarki pyörii. Viikkopalaverissa esiinnyn rennon itsevarmasti, otan kaikki mahdolliset työt vastaan sekä ilmoittaudun kaikkeen vapaaehtoiseksi. Mainoshain on uitava koko ajan, muuten se ei saa happea. Olen päässyt alkuun, enkä ole palamassa loppuun, olen siinä tilassa, joka näkyy sekä toimistomme että asiakkaidemme taseissa. Olen ytimessä.

 

15.9.2018. Tilinteko

Kymmenes työpäivä. Luojani, mitä olenkaan saanut aikaan. Tunnen olevani mainoskirjoittamisen veteraani sekä omien aivomyrskyjeni varmaotteinen kirjuri. Kaikki aiempi mainostyö tuntuu kaukaiselta, kuin jonkun toisen tekemältä, sillä nyt olen Mainiolla ja Mainio on minussa. Asetelma saa minut luomaan kampanjoita, jotka näyttävät stadionkiertueelta, kuulostavat klubikeikalta ja nousevat suoraan listojen kärkeen.

Mainostoimistotyö on kiihkeää, räväkkää ja tajunnan rajoja koettelevaa. Mainoskirjoittaja operoi kapitalismin etulinjassa, säälimättömässä paineessa sekä suurten odotusten keskellä. Onneksi vahva psyykeeni suojaa minua harhaisuudelta ja minäkuvan vääristymiltä.

Kaksi viikkoa ja tähän on tultu. Minä rakastan työtäni.

Kirjoittanut

Matti Pekkala

viestintäsuunnittelija