Blogit

Voivatko tunteet olla digitaalisia?

Sähköisen maailman mahdollistaman eksponentiaalisen kehityksen ansiosta lähes kaikki voidaan digitalisoida. Miten käy tunteille?

Elämme sähköisen aikakauden alkua. Olemme nähneet, kuinka monet perustuotteemme ja palvelumme ovat ensin saaneet lähes naurettavan sähköisen vastineen ja hetken kuluttua muuttaneet maailmaa. Konkretia on hävinnyt kameroista, puhelimista, peleistä, bussiaikatauluista – pitkälti myös kaupasta ja palveluista. Terveydenhuoltomme on yhä pääosin paikkasidonnaista, ja koulussa on käytävä – näilläkin aloilla on havaittavissa viitteitä sähköisestä kehityksestä, joka tulee yllättämään meidät. Voi olla, että terveydenhuoltoapplikaatio on vielä kymmenen vuoden päässä, mutta sekin aika kuluu muiden uudistusten ihmettelyssä.

Sähköistyminen on koskenut myös mainontaa. Perinteiset mediat ovat kokeneet muutoksia ja saaneet vahvoja kilpailijoita. Jos joku olisi 20 vuotta sitten puhunut videomainoksista sovelluksissa tai verkkosivuvierailijan uudelleenohjauksesta takaisin sivuille, häntä ei olisi pakosta pidetty kummoisenakaan meediona – pikemminkin hulluna haihattelijana. Kun mediat muuttuvat, mainosten toteuttajien osaamiselle asetetaan uusia vaatimuksia. Mediat asettavat myös lainalaisuuksia toimivalle sisällölle. Aika ja sisällön määrä voivat vaihdella, viesti pitäisi silti saada perille.

Tunteet eivät välity ykkösinä ja nollina

Mutta mitä sähköisemmiksi me tulemme ja mitä enemmän käytämme vempaimia ollaksemme yhteydessä lähiympäristöömme ja koko maailmankaikkeuteen, sitä enemmän meiltä vaaditaan tunneosaamista ja tulkintakykyä. Sähköisessä maailmassa kun ei ole oikein luontevaa ja nopeaa tapaa välittää aitoa tuntemustaan.

Tunteet eivät ole digitaalisia, tuskin kukaan mitään muuta vastausta odottikaan. Silti digimaailma kaipaa tunteita pysyäkseen hengissä. Sähköisille kanaville ajoittain tyypillinen anonyymi huutelu ja välillä myös omissa nimissä tehty peeloilu syövät meidän ja median uskottavuutta hyvänä viestinvälittäjänä. Netissä loukkaaminen ja ajattelemattomuus on helppoa, vaatiihan verkko nopeaa reaktiota. Aina ei ehdi ajatella, kun pitää haravoida metsiä.

Meillä on aihioita tunteiden välittämiselle: pitkät selostukset, kuten sähköpostit – jotka eivät aina pakosta aukea. Hymiöt, joiden avulla voidaan kertoa, että viestiin sisältyy lisäsävy. Tägejä ja lyhytkoodeja, joiden avulla voidaan kuvata sitä hymiötä, jota oltaisiin käytetty. #sarkasmi, *tirsk*, LOL tai #digivuh.

Digimarkkinointi ja tunteet

Miten markkinointi voi herättää tunteita sähköisissä medioissa? Kavereilta tulevat töksäytykset, hymiörivit ja tylsät päivitykset vielä voi jaksaa lukea: miten on yritysten laita? Onko ”ei kiinnosta” tunne? Ihmisellä kun ei ole mitään velvoitetta olla kiinnostunut yrityksen viestinnästä sähköisissäkään kanavissa, tai edes yrittää tulkita niitä oikein. Avain tunteisiin on mielenkiinnon herättäminen.

Sähköiset kanavat harvoin antavat etusivun, radiomainoksen tai pitkän spotin luksusta tarinankerronnalle. Mielenkiinto on herätettävä nopeasti. Tiellä on vilinää, vilskettä ja kaikenlaisia mainonnan esto-ohjelmia. Koska työlle on olemassa rajallinen määrä esteitä, monet sähköiset mainokset ovat tarkoituksellisesti taktisia – ne pyrkivät saamaan aikaan suoria toimintoja: myyntiä, liidejä, latauksia, luottokorttinumeroita.

Mutta on myös sähköistä mainontaa, jolla saadaan tunteet pintaan. On digikampanjoita, jotka pysäyttävät. Sivustoja, joita haluaa selata. Ne jättävät vaikutuksen. Lisäksi niillä on yksi yhteinen nimittäjä.

Hyvä idea.

Idean merkitys ei ole hävinnyt, vaikka tekniikka on kehittynyt. Pikemminkin nykyisessä taktisten viestien tulvassa voidaan sanoa toiminnan punaisen langan olevan tärkeämpi kuin koskaan. Oli aikakausi, jolloin mainonta oli yllättävää, kaunista ja nautittavaa. Kun opimme arvostamaan sähköistä mediaa kerronnan välineenä ja panostamme siihen kuten panostimme aiemmin perinteisiin kanaviin – myös ideatasolla – voimme saada siellä aikaan brändillisiä tuloksia. Muutakin kuin hetkessä unohtuvia tykkäyksiä ja twiittejä.

On oltava rohkeutta herätellä ja tehdä markkinointia, jonka tulokset digipuolellakaan eivät ole mitattavia. Digitoimistolla on tässä roolinsa, mutta se on useimmiten toteuttava. Yhäkin maailman parhaiden markkinointiviestintätoimistojen ydinosaamista on kyky tuottaa toteutuskelpoisia toimivia ideoita. Se ei tule muuttumaan. Olemme ideabisneksessä, emme koodikilvassa. Digiä ei hallita koodilla, sitä hallitaan tunteella.

Tunne-robo

Palataan vielä hetkeksi digitaalisiin tunteisiin ja kuvassa näkyvään robottikoiraan. On mahdollista kiintyä robottiin, mutta robotti ei kiinny sinuun. Se ajaa, ainakin toistaiseksi koodiaan. Se voi oppia tekemään asioita toisella tavalla keräämänsä datan perusteella. Mutta onko tämä oppiminen tunnetta?

Tiedepiireissä vastaus on ei. Robotit eivät voi oppia tunteita. Ehkä siksi, että tunteissa on paljon meille itsellemmekin mystisiä piirteitä. On myös näkemys, että roboteille ei saa luoda tunteita, se voisi olla lajimme tuhon alku. No, mene ja tiedä. Ainakin kun valinta tehdään sähkölelun ja oikean eläimen – androidin ja oikean ihmisen välillä –toistaiseksi se aito on pääasiassa ollut se paras ratkaisu.

Toki ajat ovat muuttumassa.

Kirjoittanut

Timo Mäkeläinen

Liiketoimintajohtaja, osakas


Kill your darlings

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: aarre, muru, pupu, pikku peruna, höpönassu. Nyt se on aika tappaa. Tämä on sitä luomisen tuskaa.

 

Kuulostaako seuraava tilanne yhtään tutulta? Alat toteuttamaan prosessia loistavan alkuperäisideasi pohjalta, mutta prosessi ikään kuin kutsuu luokseen toisenlaisia ratkaisuja. Olet ajautunut kauemmaksi ja kauemmaksi alkuperäisestä ideastasi, joka alkaa natista liitoksistaan, mutta rakastat sitä ja roikut siinä kiinni. Tällaisissa tapauksissa ei auta muu kuin ”kill your darlings” eli oman rakkaan lapsen tappaminen.

 

”Kill your darlings” sanonta on alun perin yhdistetty luovaan kirjoittamiseen, jossa kirjailija (tai journalisti tai copywriter) käyttää omia rakastamiaan sanontoja, sanoja ja fraaseja tekstissään. Nämä saattavat kuitenkin aiheuttaa lukijoissa vain ja ainoastaan silmien pyörittelyä, jonka vuoksi näistä sanonnoista olisi syytä luopua. ”Kill your darlings” täsmää todella vahvasti kaikkeen muuhunkin luovaan tekemiseen: maalaamiseen, säveltämiseen, konseptisuunnitteluun tai graafiseen suunnitteluun, ei siis pelkästään kirjoittamiseen. Tavallaan tämä on vain hienompi tapa sanoa ”Älä tuhlaa aikaasi tekemällä muuta kuin mitä sinun pitäisi tehdä”, joka on tuttu lausahdus myös startup-yrityksien maailmasta.

 

Asiakkaan huolestuneen kommentin täytyy olla suunnittelijoille selvä merkki, että nyt on aika unohtaa tämä idea tämän projektin suhteen. Älä siis rakastu liikaa yksittäisiin ideoihin. Ne ovat vain osa suurempaa prosessia ja niitä on tarkoitus syntyä useita. Oman rakkaan idean hylkääminen osoittaa kypsyyttä ja loppukädessä se on kuitenkin asiakas, joka päättää mihin hän rahansa sijoittaa. Meidän työmme mainostoimistona on onnistua myymään oikeasti toimivat luovat ratkaisumme ja vieläpä hyvin perustein.

 

Paras tilanne kuitenkin olisi, jos jo suunnitteluvaiheessa huomattaisiin, mikäli työ on menossa kovalla vauhdilla väärään suuntaan. On tuhoon tuomittua ja hölmöä tuhlata aikaansa konseptin, tekstin, designin tai maalauksen parissa, joka on todella hyvä ideana, mutta joka ei vain yksinkertaisesti toimi. Idean tai tuotoksen tappaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi täysin menetetty, koska se saattaa joskus herätä uudelleen henkiin toista projektia varten.

Kirjoittanut

SAMU RISSANEN

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA


Messuilta morjesta!

Tämän syksyn aikana olen laittanut messuhousuni jalkaan ja astunut sisään messujen maailmaan. Messut eivät ole minulle mitenkään uusi juttu, sillä olen vieraillut näissä yritysten myyntiä ja markkinointia edistävissä tapahtumissa työurani aikana useampaan kertaan eri rooleissa. Joskus myyntimies Myttysenä, joskus Veikko verkostoitujana ja onpa joskus messuhousujeni alla olleet ostokalsaritkin.

 

Aloitin syksyisen messukierrokseni Tampereelta ja Alihankintamessuilta, päättäen sen FinnBuildiin ja pääkaupungin astetta kirkkaimpiin valoihin. Oli näköaistia syleilevää katsella toinen toistaan innovatiivisempia osastoratkaisuja. Positiiviset talousnäkymät näkyivät erityisesti FinnBuildissa, kun yritykset olivat selvästi uskaltaneet panostaa messuihin. Vaikka vierailemani tapahtumat olivat tyyliltään hieman toisistaan poikkeavat, niin sama messuosastojen megatrendi oli aistittavissa molemmissa: nyt rakennetaan osastoja ylöspäin!

Oli kyse pukeutumisesta, muotoilusta tai uutisankkurista, niin aina on joku joka nauttii juuri nyt erityistä suosiota eikä messut tee poikkeusta tästä ilmiövaihteluiden lainalaisuudesta. Tilan hyödyntämien ylöspäin on siis tällä hetkellä messuosastojen Matti Rönkä. Tämä ei varsinaisesti yllätä allekirjoittanutta. Omaan tietoisuuteeni ratkaisut, joissa oli rakennettu kaksikerroksinen osasto ja sen ylemmälle tasolle vaikkapa kahvila, saapuivat jo lähes kaksi vuotta takaperin.

 

Yhä useampi yritys teettää messuosastonsa ulkopuolisella toimijalla. Suunnittelijat kiertävät alan tapahtumia ja täydentävät omaa tietopankkiaan sekä hakevat inspiraatiota. Tukholmassa aina helmikuun alussa järjestettävät sisustus- ja valaisinalan messut Stockholm Furniture & Light Fair on merkittävä suunnannäyttäjä sille mitä pohjoismaisilla messuilla lähitulevaisuudessa nähdään.

Yläilmoihin kurkottaneet osastokaunokaiset tekivät tuloaan tässä tapahtumassa viime vuonna ja tänä vuonna olivat entistä suuremmassa roolissa. Mainitut Tukholman messut näyttääkin alan luonteensa takia esimerkkiä, sillä siellä vierailee paljon sisustussuunnittelijoita ja muita alan ihmisiä, jotka ovat lähes suoraan kosketuksissa messuosastojen suunnittelun kanssa, vaikka itse osastot eivät olisikaan heidän vierailunsa pääsyy.

On odotettua, että sama trendi jatkuu vielä ainakin ensi vuonna, mutta sitten todennäköisesti tulee jo jotain uutta. Onko se rohkeiden värien tai vaikkapa persoonallisten valaistusratkaisujen paluu? Sen vain aika näyttää. Tai oikeastaan sen näyttää Stockholm Furniture & Light Fair.

 

Todetaan vielä tähän loppuun se lainalaisuus, että vaikka sinulla olisi kuinka suuri ja huomiota herättävä messuosasto, niin ota hyvä ihminen sitä kontaktia siihen ohikulkijaan! Ilman kohtaamista sinua ei huomaa lopulta kukaan ja seuraava sadantonnin kauppasi kävelee kirjaimellisesti ohitsesi.

 

Kirjoittanut

Tarmo Lyytikäinen

Viestintäsuunnittelija


1 2 3 12