Blogit

Sanna Noki mainio projektipäällikkö

Uusi mainio: projektipäällikkö Sanna Noki

Tammikuun alussa Mainiossa aloitti uusi mainio projektipäällikkö, Sanna Noki. Sannalla on taustalla pitkä ura muotialalta sekä kauneuden ja hyvinvoinnin parista.

– Mainostoimistomaailmassa oli paljon tuttua, mutta myös uusia asioita. Monenlaisia työtehtäviä on tullut eteeni, aikataulut ovat kiireisiä, mutta hommia tehdään suurella sydämellä ja aina niin, että asiakaslähtöisyys on keskeisellä sijalla. Paljon uuttakin on tullut jo parisssa kuukaudessa opittua, Sanna kertoo.

Sannan mottona on: Tuumasta toimeen ja se myös näkyy hänen jokapäiväisessä asenteessaan työhön. Ripeä, nopeasti oppiva ja rohkea ovat sanoja, jotka kuvaavat tätä mainiota Sannaamme. Nopeasta oppimiskyvystä on paljon hyötyä, sillä markkinointiviestinnän sateenvarjon alta löytyy runsaasti ratkaisuja, jotka kehittyvät koko ajan.

Matkalla huippuammattilaiseksi

Sannalle ei myynti ja markkinointi kuitenkaan ihan outoja asioita ole, sillä hän on aiemmin ansiokkaasti vetänyt Helsingissä neljän myymälän kauppaketjua vastaten sisäänostoista, henkilöstön myyntikoulutuksesta, lanseerauksista ja markkinoinnista.

– Minulla on kova halu oppia uutta ja tulla markkinoinnin huippuammattilaiseksi.

Halun lisäksi Sannalla on vaadittavat ainekset toteuttaakseen tahtotilansa. Siihen päivään asti – ja toki sen jälkeenkin – Sannalla on apunaan vahva tukiverkosto, joka tuo pöytään ajattelun, suunnittelun ja toteutuksen, jotka sujuvat projektit vaativat.

Vapaa-ajallaan Sanna vetää ryhmäliikuntatunteja ja liikkuu muutenkin paljon – onhan hän kouluttautunut Personal Traineriksi. Tämän vuoksi virkistyspäivät saadaan suunnattua tehokkaasti kohti liikuntaa ja fyysistä hyvinvointia.


tekstisuunnittelu, äidinkieli, hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää, mainio

Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää!

Työtäni mainostoimistossa on tekstisuunnittelu, olen siis kielityöläinen, kuulun lauseentekijöiden veljeskuntaan, äidinkielen äimistelijöihin sekä sanaseppojen sisäpiiriin. Juhliessamme kansainvälisen äidinkielen päivää pohdin, kuinka teen päivittäin asiakkaillemme hyvin monenlaista tekstisuunnittelua: mainostekstejä, käsikirjoituksia, sloganeja, lehdistötiedotteita, sisäistä viestintää, sosiaalisen median sisällöntuotantoa, toisin sanoen kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Äidinkielen monimuotoisuus ja sen käytön loputtomat mahdollisuudet luovat mainostyöhön mahtavan runsaudenpulan, jonka me Mainiollakin kohtaamme päivittäin. Asian voi aina sanoa miljoonalla eri tavalla, mutta mikä onkaan paras tapa tässä nimenomaisessa tapauksessa, kuuluu jatkuvasti toistuva kysymys toimistollamme.

 

Äidinkieli ja tekstisuunnittelu

 

Jokaisen mainoslauseen takana on aina taustatyötä, suunnittelua ja pähkäilyä jo ennen itse tekstisuunnittelun alkamista. Lopputuloksena syntyvän tekstin tulee läpäistä ensin sisäinen seula, sitten hurmata asiakas ja sitten se kaikkein tärkein, eli asiakkaan asiakas jolle teksti on suunnattu. Voin vakuuttaa, että koko hurmausketjun kattavan tekstin tuottaminen käy työstä.

Minä opin lukemaan kuusivuotiaana ja kirjoittamaan kolmekymppisenä. Asiassa ei ole mitään erikoista, sillä ainoastaan poikkeuslahjakkuudet oppivat kirjoittamaan alle kaksikymppisinä. Kuusivuotiaasta kolmekymppiseksi minä opettelin kirjoittamista ja äidinkieltä lukemalla kaikkea mahdollista, kirjoittamalla, opettelemalla kielioppia sekä opiskelemalla vieraita kieliä. Aivan, myös vieraiden kielten opiskelu edistää äidinkieltä laajentamalla ymmärrystä kielestä.

Äidinkieli on keskeinen kansalaistaito, sillä ilman tolkullista kielen ymmärrystä asiat eivät mene täysimääräisinä jakeluun ja silloin arkeen alkaa kasautua ongelmia. Merkillepantavaa äidinkielen opiskelussa on se, että se ei pääty koskaan. Kieli on jatkuvassa muutoksessa, eikä siirtymä lapsuuden vaaleanpunaisesta pantterista harmaaksi pantteriksi anna mitään erivapauksia kielenoppimisen suhteen.

 

Äidinkieli ja kulttuuri

 

Kirja on kulttuurin perusyksikkö. Tuo repliikki on nasevuudessaan syöpynyt mieleeni, sillä näen kielen kulttuurin pohjana, johon ladotaan kirjoja seiniksi, viritellään kansalliseepos katoksi ja mennään sisään lämmittelemään. Tekstisuunnittelun muodostamassa kalustetussa tilassa kulttuuri pääsee rönsyilemään ja kehittelemään itselleen uusia muotoja ja itseymmärrystä. Kun kielellä rakennettuun taloon vedetään valokaapeli, siirrytään digitaaliseen ympäristöön. Digimaailmassa kielet ja kulttuurit pyörivät samassa linkousrummussa seuratessamme tilanteen kehitystä vain eri kokoisilta ruuduilta.

Termi äidinkieli on osuva, koska kulttuurimme on aikojen saatossa tuottanut niin monta sukupolvea mykkiä isiä. Ilman omaa kieltä me olisimme hyvin erilaisella tavalla suomalaisia. Olisimmekohan suomalaisia ensinkään?

 

 

Kirjoittanut

Matti Pekkala

viestintäsuunnittelija


Voivatko tunteet olla digitaalisia?

Sähköisen maailman mahdollistaman eksponentiaalisen kehityksen ansiosta lähes kaikki voidaan digitalisoida. Miten käy tunteille?

Elämme sähköisen aikakauden alkua. Olemme nähneet, kuinka monet perustuotteemme ja palvelumme ovat ensin saaneet lähes naurettavan sähköisen vastineen ja hetken kuluttua muuttaneet maailmaa. Konkretia on hävinnyt kameroista, puhelimista, peleistä, bussiaikatauluista – pitkälti myös kaupasta ja palveluista. Terveydenhuoltomme on yhä pääosin paikkasidonnaista, ja koulussa on käytävä – näilläkin aloilla on havaittavissa viitteitä sähköisestä kehityksestä, joka tulee yllättämään meidät. Voi olla, että terveydenhuoltoapplikaatio on vielä kymmenen vuoden päässä, mutta sekin aika kuluu muiden uudistusten ihmettelyssä.

Sähköistyminen on koskenut myös mainontaa. Perinteiset mediat ovat kokeneet muutoksia ja saaneet vahvoja kilpailijoita. Jos joku olisi 20 vuotta sitten puhunut videomainoksista sovelluksissa tai verkkosivuvierailijan uudelleenohjauksesta takaisin sivuille, häntä ei olisi pakosta pidetty kummoisenakaan meediona – pikemminkin hulluna haihattelijana. Kun mediat muuttuvat, mainosten toteuttajien osaamiselle asetetaan uusia vaatimuksia. Mediat asettavat myös lainalaisuuksia toimivalle sisällölle. Aika ja sisällön määrä voivat vaihdella, viesti pitäisi silti saada perille.

Tunteet eivät välity ykkösinä ja nollina

Mutta mitä sähköisemmiksi me tulemme ja mitä enemmän käytämme vempaimia ollaksemme yhteydessä lähiympäristöömme ja koko maailmankaikkeuteen, sitä enemmän meiltä vaaditaan tunneosaamista ja tulkintakykyä. Sähköisessä maailmassa kun ei ole oikein luontevaa ja nopeaa tapaa välittää aitoa tuntemustaan.

Tunteet eivät ole digitaalisia, tuskin kukaan mitään muuta vastausta odottikaan. Silti digimaailma kaipaa tunteita pysyäkseen hengissä. Sähköisille kanaville ajoittain tyypillinen anonyymi huutelu ja välillä myös omissa nimissä tehty peeloilu syövät meidän ja median uskottavuutta hyvänä viestinvälittäjänä. Netissä loukkaaminen ja ajattelemattomuus on helppoa, vaatiihan verkko nopeaa reaktiota. Aina ei ehdi ajatella, kun pitää haravoida metsiä.

Meillä on aihioita tunteiden välittämiselle: pitkät selostukset, kuten sähköpostit – jotka eivät aina pakosta aukea. Hymiöt, joiden avulla voidaan kertoa, että viestiin sisältyy lisäsävy. Tägejä ja lyhytkoodeja, joiden avulla voidaan kuvata sitä hymiötä, jota oltaisiin käytetty. #sarkasmi, *tirsk*, LOL tai #digivuh.

Digimarkkinointi ja tunteet

Miten markkinointi voi herättää tunteita sähköisissä medioissa? Kavereilta tulevat töksäytykset, hymiörivit ja tylsät päivitykset vielä voi jaksaa lukea: miten on yritysten laita? Onko ”ei kiinnosta” tunne? Ihmisellä kun ei ole mitään velvoitetta olla kiinnostunut yrityksen viestinnästä sähköisissäkään kanavissa, tai edes yrittää tulkita niitä oikein. Avain tunteisiin on mielenkiinnon herättäminen.

Sähköiset kanavat harvoin antavat etusivun, radiomainoksen tai pitkän spotin luksusta tarinankerronnalle. Mielenkiinto on herätettävä nopeasti. Tiellä on vilinää, vilskettä ja kaikenlaisia mainonnan esto-ohjelmia. Koska työlle on olemassa rajallinen määrä esteitä, monet sähköiset mainokset ovat tarkoituksellisesti taktisia – ne pyrkivät saamaan aikaan suoria toimintoja: myyntiä, liidejä, latauksia, luottokorttinumeroita.

Mutta on myös sähköistä mainontaa, jolla saadaan tunteet pintaan. On digikampanjoita, jotka pysäyttävät. Sivustoja, joita haluaa selata. Ne jättävät vaikutuksen. Lisäksi niillä on yksi yhteinen nimittäjä.

Hyvä idea.

Idean merkitys ei ole hävinnyt, vaikka tekniikka on kehittynyt. Pikemminkin nykyisessä taktisten viestien tulvassa voidaan sanoa toiminnan punaisen langan olevan tärkeämpi kuin koskaan. Oli aikakausi, jolloin mainonta oli yllättävää, kaunista ja nautittavaa. Kun opimme arvostamaan sähköistä mediaa kerronnan välineenä ja panostamme siihen kuten panostimme aiemmin perinteisiin kanaviin – myös ideatasolla – voimme saada siellä aikaan brändillisiä tuloksia. Muutakin kuin hetkessä unohtuvia tykkäyksiä ja twiittejä.

On oltava rohkeutta herätellä ja tehdä markkinointia, jonka tulokset digipuolellakaan eivät ole mitattavia. Digitoimistolla on tässä roolinsa, mutta se on useimmiten toteuttava. Yhäkin maailman parhaiden markkinointiviestintätoimistojen ydinosaamista on kyky tuottaa toteutuskelpoisia toimivia ideoita. Se ei tule muuttumaan. Olemme ideabisneksessä, emme koodikilvassa. Digiä ei hallita koodilla, sitä hallitaan tunteella.

Tunne-robo

Palataan vielä hetkeksi digitaalisiin tunteisiin ja kuvassa näkyvään robottikoiraan. On mahdollista kiintyä robottiin, mutta robotti ei kiinny sinuun. Se ajaa, ainakin toistaiseksi koodiaan. Se voi oppia tekemään asioita toisella tavalla keräämänsä datan perusteella. Mutta onko tämä oppiminen tunnetta?

Tiedepiireissä vastaus on ei. Robotit eivät voi oppia tunteita. Ehkä siksi, että tunteissa on paljon meille itsellemmekin mystisiä piirteitä. On myös näkemys, että roboteille ei saa luoda tunteita, se voisi olla lajimme tuhon alku. No, mene ja tiedä. Ainakin kun valinta tehdään sähkölelun ja oikean eläimen – androidin ja oikean ihmisen välillä –toistaiseksi se aito on pääasiassa ollut se paras ratkaisu.

Toki ajat ovat muuttumassa.

Kirjoittanut

Timo Mäkeläinen

Liiketoimintajohtaja, osakas


1 2 3 13