Blogit

Etsimme tuottajaa / asiakkuuspäällikköä Tampereelle

Autat roolissasi asiakkaitamme tekemään tuloksia ja luovia suunnittelijoitamme tekemään mahdollisimman hyviä töitä. Jos sinulla on osaamista mediasuunnittelusta tai kampanjasuunnittelusta, otamme sen mielellämme vastaan. 

 

Tehtäväsi määräytyy osaamisesi ja intohimojesi mukaan, mutta se sisältää ainakin:

  • Mainion nykyisten asiakkuuksien hallintaa ja kehittämistä
  • Mainion nykyisten asiakkuuksien projektinhallintaa
  • Uusasiakashankintaa
  • Mainion asiakkuuksienhallinnan ja projektoinnin kehittämistä

 

Odotamme sinulta

  • 5-10 vuotta kokemusta mainostoimistoympäristöstä
  • Kokemusta useista tileistä ja niiden kehittämisestä
  • Projektinhallintataitoja
  • Liiketoimintaosaamista, jotta saat sparrattua asiakkaitamme
  • Kykyä hankkia briiffi ja briiffata
  • Kykyä tehdä työtä itsenäisesti ja osana tiimiä
  • Ymmärrystä mediakentästä ja markkinoinnin eri ratkaisuista
  • Selkeää ulosantia suullisesti ja kirjallisesti
  • Osaamista ja hermoja tehdä ajoittain tiukkaakin työtä

 

Tarjoamme

  • Tuttuja haasteita, uusia asiakkaita
  • Suurta arvostusta osaamisellesi
  • Mahdollisuutta auttaa yritystä kehittymään ja siinä samalla hankkia hienoja sulkia hattuusi
  • Palkan ja mukavasti työsuhde-etuja

 

Jos olet osaava henkilö ja voitat luottamuksemme, urakehityksesi voi olla nopeaa ja myös paikka uuden Mainion ytimessä on auki.

Parikymppinen Mainio on aikuisuuden kynnyksellä ja etsimme nyt osaavia tekijöitä auttamaan meitä nostamaan profiiliamme ja tuomaan syvää osaamista. Kun me Mainiossa joudumme tekemään valintoja tuloksellisuuden, strategian ja luovuuden välillä, me valitsemme tuloksellisuuden. Se ei sulje muita pois, päinvastoin. Tuloksellinen markkinointi pohjaa mielestämme perusteltuun strategiapohjaiseen konseptiin, jonka synnyttämisessä sinulla ja tiimilläsi on keskeinen rooli. Arvostamme luovaa ajatteluasi ja kykyäsi viedä ajatuksesi käytäntöön.

Jos kiinnostuit, soita, kysy, mailaa, viestitä – tyyli on vapaa. Etenemme asian kanssa hitaasti kiiruhtaen: tarvitsemme ammattilaisen heti, mutta tavoitteenamme on löytää kohtuullisessa ajassa paras mahdollinen osaaja. 

 

Lisätietoja voit kysyä seuraavilta yhteyshenkilöiltämme:

Hannele Hyödynmaa
Toimitusjohtaja, yrittäjä
040 550 0801
hannele@mainiota.fi

Timo Mäkeläinen
Liiketoimintajohtaja, osakas
040 356 3456
timo@mainiota.fi


Lammasfarmilta päivää

Nykyinen hallitus kutsui taannoin meitä pk-yrittäjiä lampaiksi, kun emme ole kuulemma motivoituneita palkkaamaan parin tunnin keikkahommiin esim. pitkäaikaistyöttömiä. Että kyse olisi yrittäjän hyväntahdon puutteesta, tai pahantahdon lisäyksestä. Ei pidä paikkaansa alkuunkaan.

 

Motivoitunut ja sitoutunut, ahkera ja innostunut työntekijä on kaiken tekemisen ja menestyksen ytimessä. Etenkin meillä asiantuntijuutta myyvillä yrityksillä se on ihan olennaisessa roolissa. Kun kaikki tässä maailmassa tuntuu muuttuvan, ja tekeminen, johtajuudesta alkaen, on melkoisessa myllerryksessä, on yrityksen itse huolehdittava henkilökuntansa tietotaidon ja osaamisen tasosta. Ongelmallista nykymaailmassa tuntuukin olevan se, kuka tämän kaiken muutoksen maksaa. Jos työntekijän osaaminen on vanhentunutta, on häntä pakko kouluttaa, jotta saadaan jotakin myytävää eli asiakkaita eli rahaa palkanmaksuun.

 

Onko yrittäjän/työnantajan oltava aina se maksumies? Voisiko esimerkiksi työn menestyksellisen tekemisen edellytyksenä olevan lisä -tai uudelleenkoulutuksen hankkiminen olla työntekijän itsensä kustannettavissa, edes osittain? Meille pk-yrittäjille kun lankeaa aikamoinen maksu siinä vaiheessa, kun esim. suoraan koulun penkiltä palkattu uusi työntekijä käy useiden tuhansien eurojen lisäkurssit ja koulutukset – ja siirtyykin parin vuoden kuluttua muitta mutkitta muihin hommiin. Usein vielä kilpailijalle. Enpä ihmettele, ettei vastavalmistuneet, ilman työkokemusta olevat henkilöt ole kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.

 

Olen liian monta kertaa kouluttanut uuden työntekijän ja sopinut suullisesti ja/tai kirjallisesti, että kaveri pysyy meillä tietyn ajan kalliiden kurssien ja koulutusten jälkeen. Kas sitten kun pätevöityminen on huipussaan ja hommat jo sujuu upeasti, niin kilpailijan houkutus käy suureksi. Siinäpä unohtuu sopimukset helposti ja yrittäjä-parka onkin taas ihan nollassa. Henkisesti raskaat käräjöinnit aiheesta kun eivät juurikaan kiinnosta.

 

Työyhteisön muutokset aiheuttavat myös tiimien uudelleenjärjestely-problematiikkaa sekä turvattomuuden tunnetta muissa työntekijöissä. Sitouttaminen käy yhä vaikeammaksi, kun keinovalikoima vähenee ja motivaatio kaikilla alenee. Lisäksi asiakkaat hermostuvat, kun työntekijät vaihtuvat. Perehdytys ja työhönoppiminen on aina aloitettava alusta, mutta ennen kaikkea se on myös valtava lisäkustannus työnantajalle. Mielestäni on mahdotonta vaatia meitä palkkaamaan ja maksamaan parin tunnin keikkahommista. Työntekijän palkkaamiseen liittyvää byrokratiaa olisi ensisijaisesti helpotettava ja saatava sitä kautta syntymään uusia työpaikkoja. Myös irtisanomismenettelyä pitää muuttaa yhä enemmän työnantajaystävällisemmäksi. Joskus kun voi käydä niinkin, että rekry menee ihan pieleen – mutta siinähän olet kuitenkin epäsopivan ja epäpätevän työntekijän kanssa, jota ei lisäkoulutus tai uudet työjärjestelyt kiinnosta, tai niitä ei voi edes tehdä.

 

Kyllä tässä lampaaksi itsensä tunteekin, kun kouluttaa omalla rahallaan hyviä työntekijöitä – kilpailijoille.

Kirjoittanut

HANNELE HYÖDYNMAA

TOIMITUSJOHTAJA


Urheilumarkkinointi on taitolaji

Sunnuntaina se sitten päättyi. Yli kaksi viikkoa kestänyt olympiajuhla. Suomi saavutti Etelä-Koreasta kuusi mitalia, päätyen mitalitaulukossa sijalle 18. On uskallettava myöntää se fakta, että ilman viimeisen viikonlopun nappionnistumista Pyeongchangista olisi ollut katastrofi kotiintuomisina.

 

Saimme kateellisena katsella, kun naapurimaamme Ruotsi ja Norja onnistuivat laajalla rintamalla. Meillä on paha tapa etsiä heidän onnistumiselleen syitä ruotsalaisten onnesta tai norjalaisten huulirasvoista. Yksi merkittävä asia erottaa meidät näistä maista. Se on raha. Norjan 39 mitalin huikea saalis saavutettiin lähes 21 miljoonan euron budjetilla. Suomi puolestaan lähti kisoihin rahakirstulla, joka oli samaa luokkaa kuin Norjalla Albertvillen olympialaisiin vuonna 1992. Rahalla ei voi ostaa menestystä, mutta sillä voidaan taata riittävät resurssit sen saavuttamiseen.

 

Kisojen aikana saimme lukea siitä, että yhdellä suomalaisella hierojalla oli Etelä-Koreassa neljä norjalaista ja ruotsalaista kollegaa. Saimme kuulla lumilautajoukkueen manailua, kuinka Iso-Britannialla on niin paljon paremmat puitteet harjoitella. Oikeasti. Iso-Britannialla?!

 

Tästä päästään markkinointiin. Sieltä se raha tulee. Me olemme Suomessa jämähtäneet urheilumarkkinoinnin keskiaikaan. Se ei ole mainostajien vika. Se on enemmänkin urheilujohtajien vika. Elämme yhä maailmassa, jossa urheiluseura myy paidasta mainospaikan yritykselle ja homma on siinä.

 

Tästä sen pitäisi vasta alkaa. Yhä useammat yritykset suuntaavat sponsorirahojaan urheilusta yhteiskuntavastuullisiin kohteisiin. Miksi? He kokevat saavansa jotain vastineeksi. Näkyvyyskeskeinen ”saat logon meidän pöksyihin” -ajattelutapa ei vie meitä kuin alaspäin mitalitilastoissa.

 

Mitä yritys voisi sitten saada vastineeksi? Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja tätä rajatonta kaivoa harva raottaa. Yritykselle pitää antaa aito mahdollisuus saada viestinsä perille urheilijan tai seuran takana olevaan yhteisöön. Tulla osaksi sitä ja olla ylpeä kumppanuudesta! Nyt tukevaan yritykseen on vähintään yhtä tärkeää olla yhteydessä, kuin kalastella uusia. Yhteistyöhön tyytyväinen yritys on paras käyntikortti!

 

Suomessa ollaan toki heräilemässä ja osa urheilutoimijoista osaa jo ajatella asian niin päin, että mitä lisäarvoa he voivat tarjota yritykselle. Myös uusia innovatiivisia tapoja toteuttaa vanhoja asioita on alkanut ilmestymään. Tällaisesta hyvänä esimerkkinä mainittakoon Rovaniemen Palloseuran kausikorttihaaste. RoPS laati kausikorteille alennuskampanjan, jonka toteutuminen vaati 3000 varausta joulukuun puoleenväliin mennessä. Rovaniemeläiset myivät yli 3100 kausikorttia ja saivat koko tulevan kesän budjetoidun lippukassan ennen kuin kyseinen vuosi oli edes alkanut. Heidän yleisökeskiarvo päättyneellä kaudella oli 1566.

 

Tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka vanhoja tapoja toimia kuuluu kyseenalaistaa ja ravistella. Vain siten voimme saada potkua varainhankintaan, kehittyä ja menestyä! Töitä riittää tehtäväksi. Välimatka on Norjaan on pitkä. Tarkkaan ottaen 26 vuotta.

 

 

Kirjoittaja on työskennellyt urheiluseurassa sekä ollut työurallaan tekemässä päätöksiä sponsorirahan jakamisesta. Nykyisin työskentelee Mainiossa viestintäsuunnittelijana ja omaa uudet tosi makeat talvikengät.

Kirjoittanut

Tarmo Lyytikäinen

Viestintäsuunnittelija


1 2 3 4 8

Close your account?

Your account will be closed and all data will be permanently deleted and cannot be recovered. Are you sure?