Blogit

Mainio

Blogikirjoitus. No voi…

Kirjoittaminen ei kuulu harrastuksiini. Kirjoitin viimeksi lukiossa. Olen sen jälkeen elänyt kauemmin kuin ennen sitä. Sain silti tehtäväksi kirjoittaa blogijutun.

Alkujärkytyksestä selvittyäni ajattelin, että ”Selvä sitten”. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Epäonnistuminen? Yksi blogikirjoitus jää välistä? Ei ehkä kovin paha, kun ottaa huomioon, että lopulta kuitenkin kuolee.  En tiedä mikä olisi parasta, mitä voisi tapahtua, mutta ehkä tässä voi vaikka oppia jotain.

Mitä tästä voisi oppia?

Asioihin suhtautumista.  Alun reaktio blogikirjoitukseen oli negatiivinen, ”Ei! En osaa. Enkä halua”. Vähän ajan päästä suhtautuminen blogitekstin kirjoittamiseen oli  ”Vaikka, ihan sama…” . Seuraava vaihe olisi ehkä ”Joo, tästähän tulee hyvä! ”.  Suhtautuminen muuttuu tehdessä.

Tahmean alun selättämistä. Vuosi sitten tein työntekoa nopeuttavan scriptin Indesigniin. Opiskelin, kokeilin, erehdyin ja opiskelin lisää. Yksinkertainen koodinpalanen ilmoitti virheestä, mutta kuitenkin teki sen mitä halusin. Nyt vuosi myöhemmin kirjoitin lyhyessä ajassa pätkän, joka tekee saman asian, on lyhyempi, eikä anna virheilmoitusta. Alku saattaa olla vaikeaa, kuitenkin jossain vaiheessa on kiva huomata osaavansa. Aivan samoin kävi tässä projektissa: ei tämä teksti alussa kulkenut.

Prosessiajattelua. Yksinkertaisen ja helpon ratkaisun keksimiseen voi mennä aikaa. Aluksi ei voi tietää, mitä ei tiedä. Kun lähtee kirjoittamaan blogia, alkuperäinen tarina ei pakosta ole se, mikä tulee julkaistua. Toisaalta, loputtomiin ei voi hinkata, kun joskus pitäisi saada tavaraa pihalle.

Apua yllättäviinkin tilanteisiin. Kun on harjoitellut ilmoitusten sijoittelua sanomalehden sivulle niin paljon, että täynnä olevalle sivulle saa lisättyä vielä 2x100mm ilmoituksen, ei astianpesukone tai auton tavaratila ole koskaan täynnä. Blogitekstissä vastaava haaste tulee tiivistelmän kanssa: miten puristan tämän jutun ytimen muutaman lauseen tiivistelmäksi? Tätä en ole harjoitellut. Ehkä siinä minun pitää kysyä apua joltakin muulta.

Ensimmäisen kuukauteni jälkeen mainiolaisena, on käynyt selväksi, että Mainiossa on niin paljon tietoa ja osaamista, että ammattitaitoni varmasti kasvaa ja syventyy entisestään, ja saan apua tehtävissä, joissa en itse ole parhaimmillani. Tekstisisältöjen kanssa minulla on apuvoimia, minun roolini on auttaa heitä layoutin ja graafisen maailman kanssa. Tiimityönä.

Mutta jos sittenkin oppisin tiivistämään tekstin, saisivat leiskat aivan uudella tavalla ilmaa. Tyhjä tila. Se myy.