Blogit

Kasvattajaseura ei koskaan unohdu. Eikä unohda.

Se oli ihan tavallinen tiistai, joskus reilu kuusi vuotta sitten. Kalenterissani oli tapaamisia, työlista oli kilometrin pituinen. Mainiossa oli ihan hyvä pöhinä päällä, asiakkaita riitti ja tekemisen meininkiä myös. Koska olen alusta alkaen suosinut harjoittelijoiden palkkaamista, niin tuollekin päivälle oli sovittuna muutama harjoittelija-rekry -tapaaminen. Väitän, että jonkinmoinen intuitio hyvän ja lahjakkaan tyypin tunnistamiseen on näiden lähes 30 mainostoimistovuoden aikana kehittynyt. Tapasin Kallen näissä merkeissä ensimmäisen kerran, kun hän saapasteli Mainioon rekryhaastatteluun. – Onpas pitkä, muistan ajatelleeni siinä kaiken kiireen keskellä.

 

Kalle oli juuri valmistumassa graafiseksi suunnittelijaksi ja haki opintoihinsa liittyvää työharjoittelupaikkaa. Kertoi asuvansa Nokialla ja seurustelevansa. Jutustelu oli mutkatonta ja leppoisaa. Huumorintajuakin löytyi. Työnäytteet vakuuttivat. – Kaveri on talentti, muistan ajatelleeni. Tuo tyyppi pitää saada meille, ajattelin.

 

Näin se meidän yhteinen polkumme alkoi. Reippaaseen kuuteen vuoteen sisältyy monenlaista. On yrityksemme nousua ja laskua, työvoittojen juhlimista, upeita isoja ja pieniä duuneja, kivoja asiakkuuksia. Kallen naimisiinmeno, ekan lapsen syntymä, toisen lapsen syntymä, omakotitalon osto. Mainion porukan yhteisiä tapahtumia ja matkoja (pakko mainita Tallinnan reissu vuodelta 2017), pikkujouluja, kursseja ja koulutuksia. Jääkiekkoon liittyvät naljailut. Kallen Ilves-Mukin piilottaminen tuuletushormiin (tiedän tiedän, olen lapsellinen). Kuinkahan monta maanantaipalaveria kuuteen vuoteen mahtuu?

 

Mainion positiivinen suhtautuminen ns. tulokkaisiin, nuoriin tyyppeihin, oma sisäinen kulttuurimme, joka perustuu toisten auttamiseen sekä järjestelmällinen sisäinen koulutus ja mainonnan suunnitteluun perehdytys on synnyttänyt muitakin lahjakkuuksia. Myös junior-copymme Toni Liimatainen siirtyi vastikään toisen mainostoimiston palvelukseen. Ensimmäinen työpaikka kun hyvin harvoin jää viimeiseksi. – Pelkään sitä päivää, kun se lähtee, muistan ajatelleeni. Se päivä on nyt.

 

Huikeinta on mielestäni ollut se, että olen saanut elää Kallen kasvussa mukana ja ehkä ohuelti ollut siihen myös vaikuttamassa. Vasta-valmistunut harjoittelija kasvoi meillä Mainiossa palkintoja voittavaksi superlahjakkuudeksi. Kaksi kertaa Vuoden Nuori Suunnittelija voiton (ja muutaman muunkin) täällä Mainiossa napannut graafinen suunnittelija on totta kai haluttu myös kilpailijoidemme keskuudessa. Niinpä joudun tyytymään ”kasvattajaseuran” rooliin ja toivottamaan Kallelle onnea ja menestystä tuleviin, uusiin haasteisiin. – Ikävä tulee, ajattelen.

Kirjoittanut

HANNELE HYÖDYNMAA

TOIMITUSJOHTAJA