Blogit

Lammasfarmilta päivää

Nykyinen hallitus kutsui taannoin meitä pk-yrittäjiä lampaiksi, kun emme ole kuulemma motivoituneita palkkaamaan parin tunnin keikkahommiin esim. pitkäaikaistyöttömiä. Että kyse olisi yrittäjän hyväntahdon puutteesta, tai pahantahdon lisäyksestä. Ei pidä paikkaansa alkuunkaan.

 

Motivoitunut ja sitoutunut, ahkera ja innostunut työntekijä on kaiken tekemisen ja menestyksen ytimessä. Etenkin meillä asiantuntijuutta myyvillä yrityksillä se on ihan olennaisessa roolissa. Kun kaikki tässä maailmassa tuntuu muuttuvan, ja tekeminen, johtajuudesta alkaen, on melkoisessa myllerryksessä, on yrityksen itse huolehdittava henkilökuntansa tietotaidon ja osaamisen tasosta. Ongelmallista nykymaailmassa tuntuukin olevan se, kuka tämän kaiken muutoksen maksaa. Jos työntekijän osaaminen on vanhentunutta, on häntä pakko kouluttaa, jotta saadaan jotakin myytävää eli asiakkaita eli rahaa palkanmaksuun.

 

Onko yrittäjän/työnantajan oltava aina se maksumies? Voisiko esimerkiksi työn menestyksellisen tekemisen edellytyksenä olevan lisä -tai uudelleenkoulutuksen hankkiminen olla työntekijän itsensä kustannettavissa, edes osittain? Meille pk-yrittäjille kun lankeaa aikamoinen maksu siinä vaiheessa, kun esim. suoraan koulun penkiltä palkattu uusi työntekijä käy useiden tuhansien eurojen lisäkurssit ja koulutukset – ja siirtyykin parin vuoden kuluttua muitta mutkitta muihin hommiin. Usein vielä kilpailijalle. Enpä ihmettele, ettei vastavalmistuneet, ilman työkokemusta olevat henkilöt ole kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.

 

Olen liian monta kertaa kouluttanut uuden työntekijän ja sopinut suullisesti ja/tai kirjallisesti, että kaveri pysyy meillä tietyn ajan kalliiden kurssien ja koulutusten jälkeen. Kas sitten kun pätevöityminen on huipussaan ja hommat jo sujuu upeasti, niin kilpailijan houkutus käy suureksi. Siinäpä unohtuu sopimukset helposti ja yrittäjä-parka onkin taas ihan nollassa. Henkisesti raskaat käräjöinnit aiheesta kun eivät juurikaan kiinnosta.

 

Työyhteisön muutokset aiheuttavat myös tiimien uudelleenjärjestely-problematiikkaa sekä turvattomuuden tunnetta muissa työntekijöissä. Sitouttaminen käy yhä vaikeammaksi, kun keinovalikoima vähenee ja motivaatio kaikilla alenee. Lisäksi asiakkaat hermostuvat, kun työntekijät vaihtuvat. Perehdytys ja työhönoppiminen on aina aloitettava alusta, mutta ennen kaikkea se on myös valtava lisäkustannus työnantajalle. Mielestäni on mahdotonta vaatia meitä palkkaamaan ja maksamaan parin tunnin keikkahommista. Työntekijän palkkaamiseen liittyvää byrokratiaa olisi ensisijaisesti helpotettava ja saatava sitä kautta syntymään uusia työpaikkoja. Myös irtisanomismenettelyä pitää muuttaa yhä enemmän työnantajaystävällisemmäksi. Joskus kun voi käydä niinkin, että rekry menee ihan pieleen – mutta siinähän olet kuitenkin epäsopivan ja epäpätevän työntekijän kanssa, jota ei lisäkoulutus tai uudet työjärjestelyt kiinnosta, tai niitä ei voi edes tehdä.

 

Kyllä tässä lampaaksi itsensä tunteekin, kun kouluttaa omalla rahallaan hyviä työntekijöitä – kilpailijoille.

Kirjoittanut

HANNELE HYÖDYNMAA

TOIMITUSJOHTAJA