Blogit

tekstisuunnittelu, äidinkieli, hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää, mainio

Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää!

Työtäni mainostoimistossa on tekstisuunnittelu, olen siis kielityöläinen, kuulun lauseentekijöiden veljeskuntaan, äidinkielen äimistelijöihin sekä sanaseppojen sisäpiiriin. Juhliessamme kansainvälisen äidinkielen päivää pohdin, kuinka teen päivittäin asiakkaillemme hyvin monenlaista tekstisuunnittelua: mainostekstejä, käsikirjoituksia, sloganeja, lehdistötiedotteita, sisäistä viestintää, sosiaalisen median sisällöntuotantoa, toisin sanoen kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Äidinkielen monimuotoisuus ja sen käytön loputtomat mahdollisuudet luovat mainostyöhön mahtavan runsaudenpulan, jonka me Mainiollakin kohtaamme päivittäin. Asian voi aina sanoa miljoonalla eri tavalla, mutta mikä onkaan paras tapa tässä nimenomaisessa tapauksessa, kuuluu jatkuvasti toistuva kysymys toimistollamme.

 

Äidinkieli ja tekstisuunnittelu

 

Jokaisen mainoslauseen takana on aina taustatyötä, suunnittelua ja pähkäilyä jo ennen itse tekstisuunnittelun alkamista. Lopputuloksena syntyvän tekstin tulee läpäistä ensin sisäinen seula, sitten hurmata asiakas ja sitten se kaikkein tärkein, eli asiakkaan asiakas jolle teksti on suunnattu. Voin vakuuttaa, että koko hurmausketjun kattavan tekstin tuottaminen käy työstä.

Minä opin lukemaan kuusivuotiaana ja kirjoittamaan kolmekymppisenä. Asiassa ei ole mitään erikoista, sillä ainoastaan poikkeuslahjakkuudet oppivat kirjoittamaan alle kaksikymppisinä. Kuusivuotiaasta kolmekymppiseksi minä opettelin kirjoittamista ja äidinkieltä lukemalla kaikkea mahdollista, kirjoittamalla, opettelemalla kielioppia sekä opiskelemalla vieraita kieliä. Aivan, myös vieraiden kielten opiskelu edistää äidinkieltä laajentamalla ymmärrystä kielestä.

Äidinkieli on keskeinen kansalaistaito, sillä ilman tolkullista kielen ymmärrystä asiat eivät mene täysimääräisinä jakeluun ja silloin arkeen alkaa kasautua ongelmia. Merkillepantavaa äidinkielen opiskelussa on se, että se ei pääty koskaan. Kieli on jatkuvassa muutoksessa, eikä siirtymä lapsuuden vaaleanpunaisesta pantterista harmaaksi pantteriksi anna mitään erivapauksia kielenoppimisen suhteen.

 

Äidinkieli ja kulttuuri

 

Kirja on kulttuurin perusyksikkö. Tuo repliikki on nasevuudessaan syöpynyt mieleeni, sillä näen kielen kulttuurin pohjana, johon ladotaan kirjoja seiniksi, viritellään kansalliseepos katoksi ja mennään sisään lämmittelemään. Tekstisuunnittelun muodostamassa kalustetussa tilassa kulttuuri pääsee rönsyilemään ja kehittelemään itselleen uusia muotoja ja itseymmärrystä. Kun kielellä rakennettuun taloon vedetään valokaapeli, siirrytään digitaaliseen ympäristöön. Digimaailmassa kielet ja kulttuurit pyörivät samassa linkousrummussa seuratessamme tilanteen kehitystä vain eri kokoisilta ruuduilta.

Termi äidinkieli on osuva, koska kulttuurimme on aikojen saatossa tuottanut niin monta sukupolvea mykkiä isiä. Ilman omaa kieltä me olisimme hyvin erilaisella tavalla suomalaisia. Olisimmekohan suomalaisia ensinkään?

 

 

Kirjoittanut

Matti Pekkala

viestintäsuunnittelija