Blogit

Urheilumarkkinointi on taitolaji

Sunnuntaina se sitten päättyi. Yli kaksi viikkoa kestänyt olympiajuhla. Suomi saavutti Etelä-Koreasta kuusi mitalia, päätyen mitalitaulukossa sijalle 18. On uskallettava myöntää se fakta, että ilman viimeisen viikonlopun nappionnistumista Pyeongchangista olisi ollut katastrofi kotiintuomisina.

 

Saimme kateellisena katsella, kun naapurimaamme Ruotsi ja Norja onnistuivat laajalla rintamalla. Meillä on paha tapa etsiä heidän onnistumiselleen syitä ruotsalaisten onnesta tai norjalaisten huulirasvoista. Yksi merkittävä asia erottaa meidät näistä maista. Se on raha. Norjan 39 mitalin huikea saalis saavutettiin lähes 21 miljoonan euron budjetilla. Suomi puolestaan lähti kisoihin rahakirstulla, joka oli samaa luokkaa kuin Norjalla Albertvillen olympialaisiin vuonna 1992. Rahalla ei voi ostaa menestystä, mutta sillä voidaan taata riittävät resurssit sen saavuttamiseen.

 

Kisojen aikana saimme lukea siitä, että yhdellä suomalaisella hierojalla oli Etelä-Koreassa neljä norjalaista ja ruotsalaista kollegaa. Saimme kuulla lumilautajoukkueen manailua, kuinka Iso-Britannialla on niin paljon paremmat puitteet harjoitella. Oikeasti. Iso-Britannialla?!

 

Tästä päästään markkinointiin. Sieltä se raha tulee. Me olemme Suomessa jämähtäneet urheilumarkkinoinnin keskiaikaan. Se ei ole mainostajien vika. Se on enemmänkin urheilujohtajien vika. Elämme yhä maailmassa, jossa urheiluseura myy paidasta mainospaikan yritykselle ja homma on siinä.

 

Tästä sen pitäisi vasta alkaa. Yhä useammat yritykset suuntaavat sponsorirahojaan urheilusta yhteiskuntavastuullisiin kohteisiin. Miksi? He kokevat saavansa jotain vastineeksi. Näkyvyyskeskeinen ”saat logon meidän pöksyihin” -ajattelutapa ei vie meitä kuin alaspäin mitalitilastoissa.

 

Mitä yritys voisi sitten saada vastineeksi? Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja tätä rajatonta kaivoa harva raottaa. Yritykselle pitää antaa aito mahdollisuus saada viestinsä perille urheilijan tai seuran takana olevaan yhteisöön. Tulla osaksi sitä ja olla ylpeä kumppanuudesta! Nyt tukevaan yritykseen on vähintään yhtä tärkeää olla yhteydessä, kuin kalastella uusia. Yhteistyöhön tyytyväinen yritys on paras käyntikortti!

 

Suomessa ollaan toki heräilemässä ja osa urheilutoimijoista osaa jo ajatella asian niin päin, että mitä lisäarvoa he voivat tarjota yritykselle. Myös uusia innovatiivisia tapoja toteuttaa vanhoja asioita on alkanut ilmestymään. Tällaisesta hyvänä esimerkkinä mainittakoon Rovaniemen Palloseuran kausikorttihaaste. RoPS laati kausikorteille alennuskampanjan, jonka toteutuminen vaati 3000 varausta joulukuun puoleenväliin mennessä. Rovaniemeläiset myivät yli 3100 kausikorttia ja saivat koko tulevan kesän budjetoidun lippukassan ennen kuin kyseinen vuosi oli edes alkanut. Heidän yleisökeskiarvo päättyneellä kaudella oli 1566.

 

Tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka vanhoja tapoja toimia kuuluu kyseenalaistaa ja ravistella. Vain siten voimme saada potkua varainhankintaan, kehittyä ja menestyä! Töitä riittää tehtäväksi. Välimatka on Norjaan on pitkä. Tarkkaan ottaen 26 vuotta.

 

 

Kirjoittaja on työskennellyt urheiluseurassa sekä ollut työurallaan tekemässä päätöksiä sponsorirahan jakamisesta. Nykyisin työskentelee Mainiossa viestintäsuunnittelijana ja omaa uudet tosi makeat talvikengät.

Kirjoittanut

Tarmo Lyytikäinen

Viestintäsuunnittelija